Pribina Cup 2012

  • Go to gallery ->

    Pics: 7.-8.4.2012

  • Go to gallery ->

    Pics: 9.4.2012

  • Go to gallery ->

    Pics: 10.4.2012

  • Go to gallery ->

    Pics: 11.4.2012

  • Go to gallery ->

    Pics: 12.4.2012

  • Go to gallery ->

    Pics: 13.4.2012

  • Go to gallery ->

    Pics: 14.4.2012

  • Go to gallery ->

    Pics: 15.-20.4.2012

uusin juttu sivun lopussa »

Suomi-team:

 

15 m luokka
KX – Tapio Tourula, avustajana Marko Virtanen

Kaksipaikkaiset
007 – Ilkka Tourula ja Seppo Taipale, avustajana Pentti Saaristo
GF – Simo Kettunen ja Martti Sucksdorff, avustajina Reiska ja Masa P
DD – Markku Rajala ja Kari Sirén, avustajana Katja Soikkeli
KA – Harri Hirvola ja Ilpo Haikonen, avustajana Marita Polvi-Lohikoski

Avoin luokka
RA – Hannu Halonen ja Lassi Salonen sekä Sixten Enberg, tulevat kolmestaan toimeen ilman varsinaista avustajaa. Joukon vahvistuksena on myös Lassin vaimo Sirpa.

Turistit/leireilijät
Ilpo Hyvärinen ja Jouni Laaksonen (saapuivat torstaina ja jäivät leirille kisojen jälkeen)

Vihdoin Nitraan! - lauantai 7.4.2012

Muutaman päivän puuhastelujen jälkeen Arcus oli valmis lähtemään Langen pihalta Zweibrückenistä. Matkaan päästiin Pitkäperjantaina kahden maissa, TomTom kertoi meidän saapuvan Nitraan joskus puolen yön maissa. TomTom tosin ei tiedä että autoilijat tarvitsevat säännöllisiä "pit stoppeja", ja siten karavaani kääntyi Nitran kentälle klo 2.15 aamulla.

Ensimmäinen kisapäivä alkoi väsynein silmin muutaman tunnin yöunien jälkeen. Aamun keli oli samanlainen kuin aina Nitrassa, eli aurinko paistaa ja pilvilauttoja on siellä täällä. Siitä ei vielä voi päätellä mitään, sää näyttää aamuisin aina täällä lähestulkoon samalta, riippumatta siitä sataako myöhemmin vai tuleeko kelipäivä.

Suomen oma meteorologi (Tourula) osasi kertoa että tänään alkaisi sataa viimeistään kahden aikaan. Hinaukset kuitenkin aloitettiin ja lähtölinjat avattiin ajallaan. Tapsan sade-ennuste toteutui ja tehtävät peruttiin aika nopeasti. Valitettavasti Suomen joukkueesta osa ei enää kuullut peruutusta ja tiedossa oli peltokeikka.

Aikainen päivän lopetus helpotti ottamaan univajetta kiinni, päiväunet teki hyvää. Illalla osa porukasta meni kaupungille syömään Kelttiravintolaan, mentiin ihan taksilla – tai itse asiassa kahdella. Onneksi oli varaa, koska reissu keskustaan maksoi vain 2,50 e. Otettiin vielä yömyssyt U Krbassa ;-)

Sunnuntai 8.4.2012 - viluuuuuuuuuu

Hemmetillinen holotna eli kylmä. Aamulla laitoin vaatetta päälle ulkolämpötilan mukaan, mutta kun päästiin kentälle, oli aivan selvää, ettei niillä varustuksilla tarkenisi kovinkaan pitkään. Repussakin oli mukana toivorikkaasti vain hihaton toppi ja ne kuuluisat iltahihat, joista ei myöskään ollut paljoa apua. Lämpötilaan vaikutti kova tuuli, joka muistaakseni oli maassa noin 16 m/s. Onneksi majoitus (LUX) on lähellä, ja olikin pakko käydä hakemassa lisää vaatekerroksia päälle, mukaan lukien villasukat. Harmi vaan että talvivermeet jäi kotiin, jotenkin kassia pakatessa kotona oli toiveissa että täällä olisi kesäilmat odottamassa. Turha toivo.

Lentäjäthän eivät valita, ja pilotit pakkasivat myös lisää vaatetta päälle, hyppäsivät koneisiin ja lähtivät noin 300 km tehtäville. Tuuli ei ollut kovin leppeä taivaallakaan, vaan puhalsi enimmillään 68 km/h. DD valitettavasti ilmoitti aika pian päräyttäneensä moottorin ja tulevansa takaisin kentälle. Rajalalla (Markku) olikin sitten sarvi otsassa tössimisen jälkeen…

Tourula (Tapio) sen sijaan tuli todella hienosti tehtävän läpi. Kun DD oli saatu pakattua takaisin peittojen alle, KX tupsahti kuin tyhjästä takaisin kentälle, selkeästi muita ennen. Kaikista koneista tuli jäätyneitä pilotteja, taivaalla oli ollut pakkasta yli 10 astetta.

Päivästä ei jäänyt muuta mielikuvaa kuin että kaikilla oli koko ajan kylmä. Onneksi hotellissa on lämmintä.

Maanantai 9.4.2012 - pitkiä tehtäviä

Tänään ei ollut yhtään niin kylmä kuin eilen. Ehkä sen vuoksi että osattiin heti pistää riittävästi vaatetta päälle – ja ne villasukat. Organisaatio oli positiivisena sään suhteen (tai napsinut ”happy pills”:ejä) ja hinaukset aloitettiin jo klo 11.00. Oman sähläyksen ja yllätyksen aiheutti yhtäkkinen hinausjärjestyksen muutos, kun Avoin luokka hinattiin ensimmäisenä taivaalle. Yleensä Avoin luokka hinataan viimeisenä.  Syy hinausjärjestyksen muutokseen taisi olla tehtävän pituus, Avoimelle luokalle annettiin yli 500 km tehtävä, Kaksipaikkaisille hiukan yli 400 km tehtävä ja 15m luokalle 360 km (muistaakseni).

Hinausten aikaan aurinko paistoi siniseltä taivaalta, ja briefingissä oli kerrottu kelin olevan hyvää – kuivaa - mutta hyvää. Ajateltiin Maritan kanssa että nyt pilotit kyllä pysyvät muutaman tunnin reitillä ja lähdettiin testaamaan ostoskeskuksen lounaspaikkaa. Lounaalle ei missään vaiheessa päästy (tehtiin tehokkaita ostoksia ensin), kun jo DD ilmoitti päräyttäneensä Martinin yllä 70 km päässä Nitrasta ja tulevansa takaisin kentälle. GF oli myös päräyttänyt jo pian lähtölinjan ylittämisen jälkeen, pojat jäivät sitten lentämään hupia.

Koneita odotellessa kentällä sää alkoi lämmetä ja tuuli tyyntyä, ja alkoi melkein olla jo lämmin paksujen vaatekerrosten alla. Kentällä tapahtui koko ajan - putkia lähti kentältä pikkuhiljaa, samoin koneita palaili kentälle vähitellen, osa päräyttäneenä ja osa tehtävän lentäneenä.

Briefingissä oli varoitettu kylmästä ilmasta: jos koneisiin on tankattu vettä, kannattaa olla varovainen koska vesi saattaa jäätyä koneen runkoon kun vedet lasketaan ulos. Nappasin kännykameralla kuvan KX:n sivuvakaajasta, Tapsa pohti että ”eipä ollut ihme, ettei kone liitänyt enää hyvin”. Jääkuviot oli tosi nätit ja niistä näki hyvin miten ilmavirtaus menee rungossa.

Muita Suomen joukkueen koneita peiteltiin jo kun Ilkka huuteli radiossa saattavansa joutua jäämään reitille läheiselle lentokentälle tai tarvitsevansa vain yhden noston jotta pääsee takaisin kotiin. Onneksi nosto löytyi ja peltokeikalta säästyttiin. RA palasi reitiltä vielä reilusti myöhemmin ja kentältä lähdettiin vasta auringon painuessa horisontin taa.

Pilottien kommenteista päätellen 15m luokan tehtävä oli ollut säähän verrattuna ainoa järkevän mittainen.

Ilta päättyi U Krbassa, lohi pinaatilla oli tosi hyvää (itselle muistlapuksi). Ja se metaxa…

Tiistai 10.4.2012

Uusi päivä, samat rutiinit. Taivaalla ohutta yläpilveä, 2,5 h aluetehtävät annettiin briefingissä. Kisan meteorolgi lupailee lämpimän rintaman lähestyvän meitä, saa nähdä tuleeko se perille koskaan. Tätäkin kirjoittaessa on hanskat kädessä.

Hinaukset aloitettiin klo 12.15. Pian lähtölinjan avautumisen jälkeen radiosta alkoi kuulua suomalaisten kommentteja siitä, kuinka on vaikeaa päästä edes lähtölinjalle: ensin liidetään lähtölinjalle, jonka jälkeen kerätään nostossa korkeutta ja huomataan että on palattu taas lähtökohtaan. Sitten liidetään lähtölinjalle, jonka jälkeen kerätään korkeutta jne. Tuuli oli ollut taivaalla n. 40 km/h.

Tämän vuoksi Suomen pilotit pääsivät hiukan muita myöhemmin reissuun, ja palasivat tipotellen kentälle. GF:ää odoteltiin vielä viimeisenä saapuvaksi, mutta onneksi pääsivät kuitenkin takaisin kentälle.

Odotellessa autossa oli oikein lämmin olo ottaa torkut, ja tuulensuojassa oli ihan mukava istuskella (=putkikanailuako?). Voi kun tulisi vielä se päivä että voitaisi nautiskella auringosta kesäisemmissä vaatteissa kuin kolmen vaatekerroksen sisällä.

Päivän opetus: älä jätä rättejä ämpäriin ja veteen yöksi, varsinkin jos ulkona on pakkasta. Räteistä tulee jäinen kiekko josta on hankala repiä mitään irti. Sulattaminenkin on vaikeaa, koska lämmintä vettä ei juuri ole tarjolla.

Eipä tässä ole sitten sen kummempaa kertomista, päivä meni taas nopeasti ja päättyi U Krban pöydän äärellä ;-)

Keskiviikko 11.4.2012 - Karin synttärit

DD juhlii tänään, Kari Sirénin syntymäpäivien merkeissä. Taivaalla on paksuhko ja harmaa pilvikerros ja tuulee kohtalaisesti. Mutta täällähän on totuttu siihen ettei se tarkoita mitään, hinaukset todennäköisesti aloitetaan joka tapauksessa. Vladimir kertoi briefingissä ettei tänään ole tulossa nostoja, mutta tuulen vuoksi voisi olla mahdollista lentää rinnetuulessa. Sään ja ilmatilarajoitusten vuoksi tehtävät on aikamoista siksakkia ja 15m luokka sekä kaksipaikkaiset lentävät saman tehtävän.

Vladimir kertoi myös että matkalla todennäköisesti tulee olemaan ruuhkaa koska "vuoristo" on sinänsä pieni ja koneita paljon. Lisäksi tämän päivän päätarkoitus ei ole itse voitto, sillä tehtävästä tulevat pisteet ovat joka tapauksessa pienet lyhyen tehtävän vuoksi. Eli vaikka häviäisi tai voittaisi, syntyvät piste-erot on pienet. No mitä iloa tästä sitten on? Se, että kisa vaatii neljä lennettyä kisapäivää jotta siitä tulee virallinen kisa.

Päivitin vähän tätä sivuston etusivua, sieltä näkee nyt intron mikä on tämän hetken fiilis ja mitä kuvagallerioita on viimeksi päivitetty. Nettisivumaakarin omat sivut kun tahtoo jäädä kehitystyössä aina asiakkaiden sivujen jalkoihin…

Hinaukset aloitettiin loppujen lopuksi siten, että kerholuokka hinattiin 12.45 ja 15m luokka klo 13.00 jos näyttää siltä että koneet pysyvät taivaalla. Hinauksia jatkettiin sitten saman tien ja gridissä ihailtiin kentän päälle muodostuvia aaltopilviä. 

Avoin luokka lähti taas omalta paikaltaan eli viimeisenä, ja kun Marita oli auttanut RA:n lähtemään, osa avustajajoukkoa parkkeerasi terassille ja alkoi nauttia lämpenevästä ilmasta ja lakisääteisistä – koska niitä ei vielä ole juotu tällä viikolla ennen kuin pilotit on tulleet perille.

Samalla myös radiosta pulinajaksolta kuului Ilkan kommentti ”täällähän on koko kisa-ajan paras keli”. Tapion lähtiessä reitille Suksi tiedusteli onko siihen jokin meteorologinen syy että kannattaa lähteä nyt. Aikamme istuskeltuamme taskussa pirahti puhelin soimaan - Kari soittaa. Aina pikkuisen kylmää jos Kari soittaa ennen maaliintuloa, koska ensimmäisenä tulee mieleen että onko turbo pettänyt ja pojat on jossain pellossa. Tällä kertaa pojat oli tulleet hipihiljaa maahan ja ilmoittivat olevansa putkella. Koneen peittely meni vähän eri rutiinilla, sillä pojat oli laskun jälkeen maakiidon aikana osuneet kaivon kanteen(!) ja kannuspyörähän siinä meni. Eipä auttanut muu kuin käydä Pentin mittavilla huoltovarastoilla ja pistää pyörä vaihtoon.

Päivän sää oli hieman outo, välillä kentällä meinasi jäätyä ja välillä teki mieli heittää pari vaatekerrosta pois. Lentokelikään ei ollut ihan niin helppoa kuin mitä Ilkka huuteli radiossa. 007:n radiokommenteista kuultiin kuinka tulivat välillä kentän päälle ihmettelemään josko sää paranisi. Päivävoittohan siitä tuli Ilkalle. Hieno juttu!

Kuppilan terassilta jouduttiin siirtymään sisälle vilun iskiessä, todettiin että jokin mössö hiipii taivaanrannasta meidän päälle ja viilentää ilmaa. Illalla skoolattiin Karin ja KA-porukan kanssa U Krbassa paikallisella kuivalla kuohuviinillä. Nam.

Torstai 12.4.2012 - no task today

Aamu oli tavallista harmaampi. Aamiaisella Harri yritti vakuuttaa Markoa (ja minua) ettei tästä vielä tule vapaapäivää, eihän siellä edes sada. Vielä. Harri lisäsi vielä että jos organisaation mielestä on mahdollista että pilvilautassa tulisi aukko tähän kohdalle, se tarkoittaa hinauksia – itse lisäsin siihen mielessäni: tai ainakin gridiä.

Briefingiä siirrettiin klo 12.00, sitä ennen oli aikaa ottaa aamupäiväunet. Kuuntelin kuinka sade ropisteli ikkunalautaan. Briefingissä Vladimir kertoi ettei pilvilautassa tule odotettua aukkoa ja keli ei ole riittävän hyvä kisatehtävälle. No task today.

Itse lähdin shoppailemaan ja osan porukan kanssa päätettiin mennä lounaalle, treffit hotellin aulassa klo 15.00. Päädyttiin pizzalle Boccaccio-ravintolaan, johon ilmestyi myös Nitraan saapuneet Ilpo ja Jouni. KX:n porukka lähti sen sijaan reippaasti patikoimaan läheiselle vuorelle (vai onko se nyt kukkula). Kuulemma olivat päässeet huipulle asti, puolentoista tunnin kävelyn jälkeen. Huipulla oli korkeutta muistaakseni n. 588 m

Lounaan jälkeen oli aikaa taas levätä hetki, ja loppujen lopuksi mentiin viettämään iltaa U Krbaan. Kaikki oli vähän voipuneita ja mietittiin voiko kahdeksan aikaan mennä nukkumaan. Juttua kuitenkin riitti ja pöytä tyhjeni vasta myöhään.

Tapio kertoi huomenna olevan todennäköisesti lentosäätä, Pribina Cupin meteorologi oli myös samaa mieltä aamulla. Tiedossa on kylmä yö ja aamu, mutta päivän pitäisi olla lämmin.

Viikon aikana eräät on varoneet kertomasta mitään huhuja ”koska Katja blogaa”. Ilmeisesti pojilla on pelko että kotiväki saa tietää jotain mitä ei pitäisi. Näin ollen huhuja ei oikein ole kerrottavana. Paitsi yksi. Luxissa on muutama vakiotyöntekijä jotka vuorottelevat respassa, yksi ei osaa mitään kieliä, toinen on pihalla kuin talkkarin lappari, osa on hajuttomia ja mauttomia. Mutta se yksi, Maria(?) on erittäin ystävällinen ja puhuu ehkä parhaiten englantiakin. Palvelu on niin hyvää että pari pilottia on saanut Marialta piparia ;-P Ja suklaata. Ilmeisesti tytöille niitä ei heru. En ole kateellinen, mutta kumminkin.

Perjantai 13.4.2012 - vihdoin kumpaisia ja lämmintä

Aamu alkoi puolikuun ihastelulla klo 4.21. Silloin taivas oli vielä täysin kirkas (tähtitaivas). Tunnin päästä kun aurinko alkoi nousta, horisontista paljastui pilvilautta ja pelloille alkoi nousta sankkaa sumua.

Aamiaisella Harri ja Tapio keskusteli säästä, ja saattaa olla että keli kehittyy yli ja alkaa kuuroilla. Toteamus antoi piloteille aihetta taas spekulointiin kannattaako reitille lähteä heti lähtölinjan avauduttua vai ei. Tällä viikolla yleensä on kannattanut, ilmeisesti.

Otin avustushommista vapaata nyt kun Ilpo ja Jouni tulivat paikalle ja jäin lepäilemään huoneeseen - ja keskustelemaan vatsan kanssa.

Kisapäivä alkoi normaalisti, eli briefing oli klo 10.00. Tehtäväksi annettiin lyhyet aluetehtävät ja hinausten oli määrä alkaa klo 11.30. Niitä siirrettiin klo 12:een. Lähtölinjojen avautumisen jälkeen ilma oli lämmin, aurinko paistoi yläpilven takaa, joka oli niin ohut että taivaalle muodostui perinteisiä kumpiaisia. Tulin kentälle Jere Knuuttilan kyydissä, ja suomalaiset alkoivat tulla perille juuri lounastelun jälkeen. Jere ei tullut osaksi Suomi-tiimiä, vaan asuu perheineen Bratislavassa ja kävi nuorimmaisensa kanssa (Pilvi, 2v.) viettämässä rentoa purjelentopäivää. Saa nähdä saako Nitran ilmailukerho vahvistusta suomalaisesta pilotista.

Kisasivuilla oli hehkutettu kuinka sää on parempi kuin mitä uskottiin ja intoiltiin siitä kuinka piloteilla mahtaa olla reitillä kivaa. Ja kuulemma siellä olikin, parasta keliä koko viikolla.

Kaksipaikkaisluokan tuloksissa on harmittavasti yksi tanskalainen kärkisijoilla, ja Harri ja Ilkka heti toisena ja kolmantena. Aika hienosti on mennyt huolimatta omituisista säistä. Ainiin, tämähän on ollut ihan normaalia Nitra-säätä, se pitäisi jo yrittää muistaa. 

Lauantain sää on vähän arvoitus vielä, mutta vallalla on ajatus että aurinko ei pääse paistamaan pilvikaton takaa, ja jossain vaiheessa alkaa sataa vettä. Sehän tarkoittaa sitä että päättäjäiset päästään aloittamaan ajoissa. Tänään nähtiin jo se paljon puhuttu kokki. Täällähän on tapana että päättäjäisissä tarjotaan tulista ja vähemmän tulista gulassia. Se tehdään kuppilan takana soppatykissä (savun ympäröimänä). Kokkailu täällä aloitetaan perinteisesti jo perjantaina, nimittäin silloin aloitetaan marinointi, siis kokin marinointi. Se olikin hyvässä vauhdissa tänään iltapäivällä kun kokki nähtiin seisoskelemassa kuppilassa esiliina päällä, onnellinen ilme kasvoilla ja kädessä iso tuoppi joka näytti vaalealta valkoviiniltä, tai martinilta tai Becherovkalta.

Illalla osa porukasta jäi U Krbaan (ne jotka sai pöydän), omalta osalta ilta päättyi aikaisin kanakeiton jälkeen. Jalla pysyi poissa onneksi, toivottavasti ei tule mitään muutakaan krenaa. Ei edes niitä haamusärkyjä, joista vitsailtiin Markun ja Karin kanssa. Ollaan kuitenkin liikuttu koko viikko samalla autolla ja syöty yhdessä, ja todettiin että meillä alkaa siksi olla samat bakteerit ja esim. jäätelöä voi hyvin syödä samalla lusikalla. Haamusärkyanekdoottia en nyt kehtaa kirjoittaa tähän, mutta hihiteltiin sille kuitenkin pizzalla eilen.

Lauantai 14.4.2012 – päättäjäiset

Pribina Cupin viimeisen päivän sää on juuri sellainen kuin eilen arveltiinkin. Harmaa pilvikatto varjostaa meitä, paikallislennot on mahdollisia, mutta kisatehtävää tälle päivälle ei tule. Se tarkoittaa sitä että suomalaisia kiipeää palkintopallille sekä toiselle että kolmannelle paikalle. Hienosti lennetty!

Briefingin jälkeen RA kävi lentämässä lyhyen paikallislennon. Kentällä aika monta kasvoa nousi kohti päällä kaartavaa Arcusta, siitä selvästi kuului moottorin ääni, mutta niin hiljainen ettei moni uskonut korviaan. GF:ää laitettiin putkeen ja muutenkin osa valmistautui jo kotiin lähtöön.

Kotoa myös kysyttiin tänään ensimmäisen kerran että ”joko sieltä tullaan kotiin”. Onneksi ilmailijan on helppo selittää toiselle ilmailijalle että jään tänne vielä muutamaksi päiväksi, sää paranee alkuviikosta ja voisin päästä itsekin lentämään. Puhelimen toisesta päästä kuului hyväksyvä ”joo, hyvä”.

Mentiin keskustaan kellariravintola Hofferkaan lounaalle. Tänään oli pastapäivä ja runsaiden annosten jälkeen jokaisen silmä alkoi luppasta, onneksi oli aikaa päiväunille. Palkintojen jako pidettiin jo klo 17.00, jota ennen juotiin ilmaista olutta ja syötiin gulassia. Oma vatsa ei pastan jälkeen halunnut ottaa ruokaa vastaan, joten soppa jäi valitettavasti itseltä väliin. Harmi. Harri, Ipe, Ilkka ja Seppo kävivät pokkaamassa palkinnot ja sitten skoolattiin jännittävällä paikallisella kuohuviinillä.

Bändiksi oli luvatu ”kunnon rokkibändi joka soittaa hyvää musiikkia kuten Pink Floydia ja Deep Purplea”. Bändi olikin tosi hyvä ja toiveissa oli päästä tanssimaan, mutta en kehdannut mennä tyhjälle tanssilattialle jossa hyvin marinoitunut kokki esitti oma repertuaariaan. Ilta oli aika vaisu, suurin osa kisaporukasta lähti joko kotiin tai sunnuntaina alkaviin Prievidzan kisoihin, tai siirtyi vaan baarin lämpöön.

Kyselin Andrejlta olisiko kaupungilla jotain paikkaa johon kannattaisi mennä, ja sain neuvoksi mennä Mostná Ulitsalle. Katu on kävelykadun toisessa päässä, ja oltiin käyty pyörähtämässä Hemingwayssä aikaisemmin viikolla. Hemingwayhin ei haluttu, siellä olisi ollut kyllä pojille silmänruokaa. Paikalliset mimmit on melkein kaksimetrisiä neitokaisia joiden paino huitelee jossain normaalin painoindeksin alapuolella, hameetkin on itämaiseen tapaan ”vähän” lyhyitä ja korot sitäkin korkeampia. Raukoilla ei vissiin riitä rahaa ruokaan eikä pidempiin hameisiin :-D (hehheh). Kaiken tämän Hemingwayssa saisi kuorrutettuna mahtavaan savupilveen, täällä röökaaminen on sallittua useimmissa ravintoloissa ja kahviloissa.

Meidät oli neuvottu Frankie’s Bar:iin, mutta todettiin että kolmen (3) euron sisäänpääsymaksu on aivan liian kallista, rahalla toki olisi saanut bändiesityksen sitten myöhemmin. Päätettiin katsoa kulman taakse ja löydettiin parikin kivaa baaria joissa pystyi juttelemaan, toinen oli baari/pubityyppinen ja toinen oikein tyylikäs, paikka taisi itse asiassa olla ravintola. Gin & tonic teki vatsalle ja mielelle oikein hyvää, ja niitä nautiskeltiinkin sitten useita. Pitihän sitä, kun oli niin halpaa. ;-)

Sunnuntai 15.4.2012 - Lentoleireilyä

Sunnuntain piti olla sadepäivä. Sää alkoi taas samanlaisena ja aamiaisella päätettiin lähteä tutustumaan Partizánsken kentän kuuluisaan kuppilaan, sekä käydä samalla Prievidzassa katsomassa kisoja. Puoli yhdentoista aikaan suunnitelmiin tuli muutos kun aurinko alkoi paistaa ja keli kukkia.

Lähdin poikien seuraksi kentälle ja auteltiin Markon kanssa koneet taivaalle. Päivä meni hiljaisella kentällä, onneksi makkaraa ja olutta sai välipalaksi. Illalla haluttiin Boccaccioon pizzalle, mutta mokoma paikka olikin kiinni. Hämmästeltiin hetki mihin suuntaan kannattaisi mennä, ja paikallinen setä kovasti yritti neuvoa meitä Boccaccion ovella johonkin suuntaan, mutta kielimuuri oli valitettavasti välissä eikä oikein ymmärretty mitä hän halusi kertoa. Jossain vaiheessa puheessa vilahti ”taxi”, mutta todettiin ettei innostuta takseilemaan tuntemattomaan paikkaan. Jalat vei Hofferkaan, lohi oli oikein hyvää.

Maanantai 16.4.2012 - Prievidzaan

Tästä tulisi nyt se turistipäivä. Aamiaisella oli sovittu että lähdetään liikkeelle klo 11 aikaan. Meitä oli 11 lähtijää, joten päädyttiin liikkeelle kolmella autolla. Suunnitelma oli se jota eilen ei päästy toteuttamaan. Eli ensin mentiin Partizánsken kentälle kahville. Kuppila oli kyllä aika hieno, itselle tuli tosin mieleen ennemminkin autokauppa kuin lentokentän kuppila. No, syynä oli vaan isot lasiseinät ja futuristiset valot ja muovituolit kahvilan sisällä. Kahveja tuli pikkuhiljaa, osa oli jo kuppinsa tyhjentänyt kun me viimeiset saapujat saatiin omat juomat. Kuppilan vessakin piti käydä tarkistamassa, ja joo, onhan se hieno lentokentän vessaksi, mutta ihan tavallinen moderni, siisti ja kaunis sekä hyväntuoksuinen ravintolan wc.

Kierreltiin hetki suljettuja – ja siistejä – halleja ja jatkettiin matkaa Prievidzaan. Tällä kertaa meidän auto (minä, Sakke ja Marko) oli ensimmäisenä paikalla. Kentällä hämmästeltiin moottoritua LAK 17:ää. Tässä mallissa propelli ei tulekaan koneen niskasta, vaan sen nokasta. Briefing-hallikin oli ihastelun arvoinen: osa hallista erotettu omaksi osioksi, seinillä valkoiset laskostetut kankaat, tumma kokolattiamatto ja pyöreitä pöytiä joissa oli valkoiset liinat. Paikka olisi käynyt melkein ravintolasta, tyylikäs ratkaisu täytyy sanoa. Muutenkin Prievidzan kenttää on aika hyvin varusteltu, fasiliteeteiltaan meinaan. Kuppila on käytännössä pelkkää ikkunaa, josta näkee kentälle joka suunnasta. Sen toisessa päässä on takka ja sohvaryhmä ja toisessa päässä baaritiski sekä buffet-pöytä. Sohvaryhmän ja baaritiskin välissä on isoja pöytiä. Ruokalistakin on monipuolinen ja saatavilla on paljon muutakin kuin makkaraa. Tämä paikka on mennyt Nitran ohi jo hyvän matkaa, enkä ihmettele jos yhä useampi siirtyy tänne aloittamaan kisakautta.

Syötiin buffet-lounas jota kokki esitteli valkoisessa takissaan. Viereisessä pöydässä istui yllättäen viime vuoden Pribina Cupista ja muistakin kisoista tutuksi tullut Uli Gmelin. Koska oltiin lentokentällä, pitihän sitten käydä katsomassa lentokoneita. Löydettiin itsemme porukalla kävelemästä parkkeerattujen ja peiteltyjen purjekonerivistöjen välistä ja hämmästeltiin etteikö muka oltu nähty semmoisia koskaan…ehei, viikko Pribina Cupissa ei vielä riitä. Prievidzan kentältä näkee viereisellä rinteellä olevan ”tuhkimolinnan” johon Sixten halusi mennä käymään. Yksi auto lähti kohti Nitraa, ja kaksi lähti kohti linnaa ja valmiina kulttuurikokemukseen. Valitettavasti myöhästyttiin vartilla, linna oli mennyt kiinni kolmelta. Kierrettiin linna kuitenkin ympäri ulkopuolelta ja sen takaa löytyi lampi jossa asuu kyhmyjoutsenpari. Sixten kävi videoimassa niitä aika läheltä ja melkein oltaisi saatu kuvattua vallihaudan reunalta tapahtumaketju: Sixten lähestyy joutsenia, joutsen alkaa uhittelemaan vedessä, Sixten kuvaa, joutsen nousee vedestä ja alkaa räpyttää siipiä ja sähisemään, nappaa Sixteniä lahkeesta ja antaa selkäsaunan. Onneksi Sixten perääntyi sähinän jälkeen.

Ajeltiin kahden auton letkassa takaisin Nitraan ja hieman myöhemmin iltalenkin jälkeen mentiin iltapalalle U Krbaan. Tietäähän sen miten siinä taas kävi ;-)

Tiistai 17.4.2012 – tuulinen päivä

Jossain vaiheessa yötä iski kaamea hiki, ilmeisesti kaikki viime päivien aikana juodut Metaxat pyrki ihon kautta pintaan. Availin ikkunaa ja ajattelin hieman viilentää tunkkaiselta tuntuvaa huonetta. Ulkoa paljastui aikamoinen myrsky, naapurin tuulikannel kilkatti kuin viimeistä päivää ja äänestä päätellen heilui melkein vaakasuorassa, äänessä kun ei ollut hetken taukoa.

Ihmettelin myräkkää ja pikkuhiljaa mieleen alkoi hiipiä ajatus mitenköhän koneet on mahdettu ankkuroida. Ainakin DD:n siivet on pingotettu pukkien varaan, KA:lla on vesikanisterit kuljetuspyörän ympärillä ja RA:lla siivet kiinnitetty hihnoilla maahan. Mutta runkoja ei ole kiinnitetty maapalloon millään tavalla. Periaatteessa kunnon siipien kiinnityksen pitäisi varmaankin riittää. Yritin ajatella itsekseni että Sakke ja Marko kuitenkin asustavat kentän kerhomajoituksessa ja toivottavasti ovat pelastamassa tilannetta tarvittaessa. Myöhemmin tosin selvisi ettei Marko ollut kuullut mitään…

Aamu valkeni pilvisenä ja lähdettiin katsomaan kentälle miten koneet on pärjänneet. Onneksi mitään onnettomuuksia ei ollut tapahtunut. Keli näytti vielä heikolta ja päätettiin mennä tahoillemme hoitamaan asioita. Itse metsästin kameran linssistä mystisesti kadonnutta AF/MF nappulaa, mutta eihän sellaista tietenkään Nitrasta löydy. Kolmen viikon aikana myös tukka kasvaa ja porukan liehuletti Wille kävi parturissa kynittävänä (Centro Nitra, 4,80 e).

Kävelin muutaman kilometrin kameran nappulaa etsimässä ja päälle pakatut vaatekerrokset alkoi tuntua aika kuumilta. Aurinko oli ruvennut lämmittämään ilmaa ja pilvikattoon tuli taas se odotettu ikkuna. Pojat tietysti säntäsivät kentälle kelin perässä, itse päädyin Luxiin tekemään hetkeksi hommia erään esitteen käännöstyön kanssa, ja menin kentälle vähän myöhemmin bussilla (lippu 70 senttiä).   

Näin tavallisella viikolla Nitran kentän baari aukeaa vasta kolmelta, leireilyn kannalta se on hiukan hankalaa – vaikka eipä siinä kuppilassa ole paljoa muuta tarjolla kuin nestemäisiä tuotteita ja makkaraa. Löysin Markon ja Willen harhailemasta radioiden kanssa kuppilan kulmilta ja hämmästeltiin lämpenevää säätä. Itsellä on koko matkan ajan ollut toiveissa päästä taivaalle, Nitrassa on tullut oltua jo neljästi, mutten ole päässyt koskaan ilmaan. Katsottiin kelloa ja todettiin että pojat tulevat alas niin myöhään ettei silloin enää kannata lähteä lentämään. Aurinko lämmitti mukavasti ja päätettiin hieman nautiskella kuppilan antimista. Oli oikein mukava paistatella päivää, ja jossain vaiheessa Prievidzasta tuli kisakonejoukko pyörimään kentän läheisyyteen. Lounas muodostui siten ns. ”keittolounaaksi”, makkara ei vaan jotenkin kutsunut.

Pojat sai ihan mukavat keikat ja lennon jälkeen Ilpo ankkuroi DD:n rungonkin kiinni maahan. Vaikkei tuulisikaan, se pitää mielen silti parempana. Lento-olusia nautiskellessa mietittiin lomapäivän tärkeimpiä asioita (tai siis lentämisen jälkeen tärkeimpiä asioita) eli mikä olisi tämän päivän illallispaikka. Kuultiin että päivällä - sillä aikaa kun olin marssinut ympäri Nitraa nappulametsästyksessä - DD ja KA porukka oli käynyt Boccacciossa lounaalla. Mutta meillä muilla viimeisin kokemus siitä paikasta oli sunnuntainen suljetun oven rynkytys. Onneksi kukaan ei keksinyt miksi samaan paikkaan ei voisi mennä päivän aikana kahdesti syömään. Päädyttiin 9 hengen joukolla liikkeelle, prameasti kolmella taksilla (yhteensä 7,50 e). Pizzaa! Nam.

Nyt on varmaan enää turha mainita että päädyttiin vielä U Krbaan metaxalle. Hmmm.

Keskiviikko 18.4.2012 - lentäminen jäi haaveeksi

Tämä on sitten leirin viimeinen päivä, ainakin omalta osalta. Nyt leiriaikaan on muodostunut tavaksi että liikkeelle lähdetään klo 11 aikaan, ellei aiemmin.

Aamulla sää oli kylmä ja kirkas, joka Suomessa tarkoittaisi sitä että luvassa on todennäköisesti kunnon kumpiaiskeliä. Jäin jatkamaan LUXiin käännöstyötä ja lentäjät lähti pikkuhiljaa kentälle. Kun päädyin bussilla kentälle, koneita vietiin jo radan päähän. Auttelin kaikki ilmaan ja juteltiin että haluaisin päästä lentämään. Valitettavasti siihen puuhaan tarvitsen kyydittäjän, oma lupakirja kun pääsi vanhenemaan silloin 20 vuotta sitten. Jotenkin vaan olen ajatellut että jos ympärillä on koneita ja lentäjiä, ilmaan kyllä pääsee. Toki tärkeintä on se, että koneiden omistajat saa kunnon keikat, ja paketteja (kuten minä) viedään sitten kun se sopii muiden aikatauluun.

Keli ei (taaskaan) kehittynyt kuten meillä on totuttu, vaan Nitramaiseen tapaan kumpaisia ei juuri syntynyt, vaan taivaalle hiipi aina vain paksuneva yläpilvi. Katjan lennättämisen suhteen homma meni niin, että Jouni ei uskaltanut lähteä viemään DD:llä koska se ei ole oma kone, Ilpo oli muuten voipuneen oloinen, ja Mika oli sitä mieltä että Ipe vie. Ipe hieroi päätä laskeutumisen jälkeen ja totesi että keli on kuollutta, ja että Wille vie uudella Arcuksella. Wille oli taas ollut siinä käsityksessä että joko DD tai KA vie lentämään, koska Arcus oli käyttänyt akut loppuun eikä halunnut lähteä nollatuulella hinauksella pikkuisen ultran perään räpyttelemään. Niin siinä sitten kävi, ettei meikäläinen nähnyt Nitraa taivaalta käsin, ihan vain siksi että se kuuluisa ”joku muu” oli poistunut paikalta. Kevyesti sanottuna otsaan kasvoi aika pitkä sarvi. Kyllähän sen ymmärtää että pilotit ei halua lähteä pelkästään laskemaan mäkeä, mutta en enää jaksanut kuluttaa energiaa ja yrittää selittää pojille että sekin riittäisi. Jos asia ei mene perille hyvällä niin tuskin se menee perille pahallakaan.

Puolitoista viikkoa tuli autettua muita ilmaan, hinkattua koneen siipiä, peiteltyä koneita ja ihasteltua koneita, mutta jalat pysyi maassa koko ajan. Hohhoijjaa, onneksi on aika lähteä kotiin.

Tässä sivun lopussa on ollut koko ajan sanonta: ”Se joka tahtoo, keksii keinot. Se joka ei tahdo, keksii selitykset.” Se sopii tähän päivään oikein hyvin. Ja itse en tainnut haluta riittävästi koska en mennyt repimään paikallisia kerholaisia hihasta ja kyselemään mitä lennätys maksaisi. Marko sen sijaan oli vuokrannut paikallisen koneen, mutta päivätarkastuksessa huomasi että siivekkeissä on jotain hämärää, sauva jää oikealle ja vasemmalle jumiin. Avustajat jäivät siis maajoukoiksi.

Kävin ennen illallista Willen kanssa ostamassa tuliaisviinejä, 11 euron hintaisia kolmen litran viinitötsiä. Hyllyyn ei juuri jäänyt mitään meidän ostosreissun jäljiltä, tosin ei sitä valikoimaakaan ollut ihan hirveästi. Paikalliset tuntuvat luottavan enemmän pulloihin kuin ”perhepakkauksiin”. Paikallisesta Lidlistä parin euron Hubertus kuohuviini olisi ihan kelvollista, mutta se sai nyt jäädä. Aika alkoi käydä vähiin, enkä halunnut ottaa liikaa tilaa toisten autosta.

Syötiin U Krbassa ja KA, DD ja KX porukat oli melkein syöneet kun saavuin paikalle. RA porukka tuli kuitenkin perässä ja syötiin (ja juotiin) oikein pitkän kaavan mukaan. Jäätelöannoskin löytyi, vaikkei sitä listassa lukenutkaan. Noin yleensä illalliseen on saatu kulumaan noin 20 euroa per nenä ja sillä saa vatsan (ja pään) täyteen. Halvemmallakin selviää, U Krba ei ole Nitran edullisimpia paikkoja mutta sijainti on loistava ja ruoka on todella hyvää. Palvelu tuntuu myös sujuvan useimmiten, varsinkin jos se tietty tarjoilija on paikalla.

Pakatessa meni vähän pitkään ja uni oli vähän heikkoa, heräilin vähän väliä miettimään miten saisin laukun kevyemmäksi ja stressaamaan aamun busseilua Nitra-Bratislava-Wien.

Torstai 20.4.2012 – viimeinen aamu ja kotimatka

Vein vielä osan tavaroista Karin KIA:n perään viinitötsien seuraksi ja liityin Mikan seuraan aamiaiselle. Hämmästeltiin miten LUX jaksaa pitää vuodesta toiseen aamiaisen täsmälleen samanlaisena. Missä hedelmät? Miksi aina samoja leivänpäällisiä ja leipiä? Miksei mehu tai teet vaihdu? Luulisi että henkilökunnalla alkaa siepata tehdä tuhantena aamuna peräkanaa sitä samaa.

En kehdannut ottaa kuvaa aamupalapöydästä, mutta tässä (itselle muistilapuksi) mitä pöydästä löytyy, aamusta toiseen: suklaamuroja, cornflakseja, mysliä, hilloja, maksamakkaranappeja, sulatejuustonappeja, voinappeja, valkoisista jauhoista tehtyjä pitkulaisia sämpylöitä joiden kuori murenee ympäriinsä, hiivaleipäviipaleita, maustamatonta jugurttia, kinkkua, makkaraviipaleita, juustoviipaleita, keitettyjä kananmunia puolikkaina, vihreää paprikaa palasina, tomaatin kappaleita, paistettua punaista makkaraa ja vaaleampaa jauhomakkaraa, joskus pekonia tai pekonin kappaleita munakokkelissa, paistettuja (hyydytettyjä, pyöreitä ja paksuja) häränsilmiä (siis kananmunia), kahta erilaista marjateetä, tavallista teetä, laihaa kahvia ja vettä joka on jollain tiivisteellä värjätty keltaiseksi (kutsuvat sitä varmaan appelsiinimehuksi).

 

Tämän reissun jälkeen on pakko ruveta tekemään salaatteja ja syödä vihanneksia, niitä oikein kaipaa. Pojat oli käyneet kerhon puntarilla Nitrassa joku päivä sitten ja moni oli kerännyt muutaman kilon lisää painoa. Itsellä suunta on ollut toinen, ilmeisesti johtuu siitä että liityin Racing Imodium Teamiin ja keskustelut vatsan kanssa jatkuu edelleen. Pistän muuten vatsanpurujen syyksi sen U Krbassa syödyn possun, joka oli arveluttavan vaaleanpunainen. Eihän sillä ylenmääräisellä viinillä, oluella ja Metaxalla ja vähäisellä veden juomisella ole mitään tekemistä tämän kanssa, ehei!

Kotimatka meni oikein hyvin, ei olisi tarvinnut stressata ollenkaan. Jossain vaiheessa alkoi haikeus hiipiä mieleen, mutta onneksi matka on ollut pitkä ja on aika mennä kotiin. Lento tuli kentälle kuuden aikaan iltapäivällä ja olin taas viiden tunnin kuluttua viemässä miestä kentälle. Nyt on vuorossa omaa rauhaa ja paluu arkeen.

Hmmm, onks pakko olla kotona jos ei tahdo? Ja miten sitä osaa olla kun päivässä pitää tehdä muutakin kuin hillua lentokentällä ja miettiä missä söisi illalla. Ja tuleeko järkytys ravintolassa kun kaikki on niin kallista? Ehkä se tästä, kun pääsee taas joskus kentälle.

Oli mukava reissu, kiitos seurasta. Katjan blogi päättää tähän - Nitran osalta.

 

Se joka tahtoo, keksii keinot.
Se joka ei tahdo, keksii selitykset.