Vesivehmaa Open 12.-19.5.2012

  • Go to gallery ->

    Pics: 12.5.2012

  • Go to gallery ->

    Pics: 13.5.2012

  • Go to gallery ->

    Pics: 14.-15.5.2012

  • Go to gallery ->

    Pics: 16.5.2012

Ajatuksena on liikkua viikon aikana DD-teamin mukana johon kuuluu Kari Sirén, Markku Rajala ja Ilpo Hyvärinen. Markku ja Ilpo vaihtelevat lentovuoroja, me Karin kanssa ollaan vakionaamat. Johanna tulee mukaan jossain vaiheessa viikkoa ”avustajaoppiin”, kuten Kari sanoi puolisostaan.

Kisalentäminen on ilmeisesti yksinkertaista eikä kotiinpaluumoottorilla varustettu kaksipaikkainen purjekone välttämättä tarvitse avustajaa, koska kuulemma avustaminen on niin helppoa että avustajaoppilaskin selviää tehtävistä jo itsenäisesti. Otan kuitenkin kanaemon roolin ja yritän kertoa Johannalle siivenpesun lisäksi esim. kentällä liikkumisesta ja putkikanailun ja muun oheistoiminnan tärkeydestä. Tosin seura selvästi kelpaa DD-teamille koska pyyntö avustajaksi tuli Nitrassa.

Näissä kisoissa viihteelle taipuvainen avustaja huokaa helpotuksesta, sillä aamulla on luvassa puoli tuntia lisää unta; kisojen varsinainen briefing pidetään päivittäin klo 10.30.

Lauantai 12.5.2012 – avajaiset ja taloksi asettautumista

Ensimmäinen kisapäivä alkaa viileissä tunnelmissa.

Tai siis ulkona on kylmä. Eteläisen Suomen päälle tuli jo eilen lännestä massiivinen sade, jonka jälkeen sää pysyi lämpimänä mutta harmaana. Nyt lauantaiaamuna taivaalla möyrii matala pilvimössö, ja ilma on selkeästi viilentynyt.

Tunnelma kahviossa oli todella lämmin - eikä pelkästään lämpötilan puolesta. Ihmiset alkoi kerääntyä sisään hyvissä ajoin ennen avajaisia ja kaikki tervehti iloisesti sanoen käsipäivää tai halaillen toisiaan, monihan ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Halailuista ja iloisista tervehdyksistä tuli lämminhenkinen fiilis ja niistä tuli mukava alku kisalle.

Avajaisia varten kilpailunjohtaja Taisto Saarinen paimensi porukan ulos, jossa seremonia pidettiin perinteiden mukaisesti (pilotit: varpaat viivalle). Kylmä tuuli viilensi kuppilassa lämmenneet jäsenet pian, ja itse ainakin vedin pipon syvälle päähän. Mika Kari, paikallinen (ilmailuhenkinen) kansanedustaja, oli Taiston seurana toivottamassa pilotit tervetulleiksi.

Ensimmäisessä briefingissä juteltiin turvallisuusasioista, joista oli kertomassa Rami Lindström (alias pihvi kuulemma…hmmm…mistäköhän nimi tulee). Ramin ehdotusten pohjalla oli luoda avoimempaa ajattelumallia pilottien välille, nimenomaan ”vähältä piti” tapahtumien suhteen. Toivottavasti toimii!

Ramin jälkeen Juha Sorri kertoi että tänä vuonna jatkettaisi viimevuotista perinnettä tehtävien läpikäymisessä. Eli jos edellisenä päivänä on lennetty, tavataan puoli tuntia ennen briefingiä ja käydään läpi miten tehtävä oli lennetty ja miten se olisi pitänyt lentää. Tarkoituksena on siis pitää edellisen päivän tehtävästä jälkibriefing josta voi oikeasti oppia jotain. Varsinaisen briefingin jälkeen käydään vielä läpi mitä asioita kannattaa muistaa päivän tehtävällä (isojen järvien vaikutus keliin jne.).

Sään ja ilmoitusluontoisten juttujen jälkeen porukka hajaantui, asettumaan taloksi ja kuka mitäkin, ajelemaan asioille jne. Me käytiin Karin kanssa ostamassa (hyviä ja terveellisiä) tarpeita Vääksyn kaupoista ja lounaana oli Katjan pasta bolognese, salaattia ja lasi viiniä. Pasta toimi kuten oli tarkoituskin eli nukkumatti kutsui päiväunille – harmi vaan ettei ollut ketään jonka kainalossa nukkua.

Meidän mökki on kivan sekametsän keskellä ja nokostenjälkeen revin raakalaismaisesti Karin tunnin metsälenkille. Eli siis kysyin lähdetkö seuraksi ja sain myöntävän vastauksen.

Hämmästeltiin hetki mökkeihin kuuluvaa rantaa (muutaman sadan metrin päässä) ja pidettiin sadekuuroa. Kuuron jälkeen aurinko alkoi paistaa ja ihmeteltiin kuinka vauhdilla pilvet etenee. Lenkki oli aika mukavassa maastossa, täytyy mennä testaamaan se vielä joskus uudestaan.

Illalla saunottiin Mian (Montonen) kanssa meillä. Kari totesi oman saunavuoron jälkeen että yöstä on tulossa kylmä…joka tietää hyvää keliä huomiseksi. Briefingissä oli sanottu sunnuntain sään olevan kuivaa, jota vähän hämmästeltiin voiko se olla mahdollista, sillä ilma on ollut muutaman päivän todella kostea. Saa nähdä mitä käy.

Sunnuntai 13.5.2012 – äitienpäivä kentällä, kuivaa keliä

Briefing pidettiin kahviossa klo 10.30, ja siinä vaiheessa koneet alkoi olla jo kasattuna ja nopeimmat oli ehtineet jo gridiinkin. Laskuvarjohyppääjät kävi tervehtimässä briefingissä ja kertoivat omasta toiminnasta päivän aikana. Hyppysektori kuulemma rauhoitetaan aina kisahinausten ja maaliintulojen ajaksi.

Hinaukset aloitettiin kolmen hinauskoneen voimin ajallaan eli klo 12.30 ja lopetettiin kahden maissa. Auttelin ilmaan T8:n, DD:n, 2W:n ja RA:n eli olen varsinainen multiavustaja :-D Hinausten aikana hämmästeltiin säätä, joka tosiaankin näytti pysyvän kuivana. Välillä sinne tänne tupsahteli pieniä kumpupilven alkuja, mutta hävisivät taas ihan yhtä nopeasti.

Aika moni kisailijoista jätti käyttämättä oman lähtövuoron, ehkäpä ihan vaan siksi että taivas oli täysin sininen. Avoimen luokan lähtölinja aukesi klo 14.11, me maahan jääneet yksilöt kuunneltiin radiosta harvakseltaan tulevia lähtöilmoituksia – näissä kisoissa lähdön ilmoittaminen ei ole pakollista. Ilmoitusten perusteella laskettiin ensimmäisten koneiden tulevan takaisin kuuden maissa. Maaliintuloja odotellessa paikalle saapunut Ilpo kävi tutustumassa museohalliin ja itse näpelöin tietokonetta ja mietin mitä söisin aamupäivän nakkikeiton jälkeen. Neljän maissa alkoi MM-jääkiekon lähetys Hartwall Areenalta, enkä onneksi nähnyt kuinka ”USA teurasti Leijonat 5-0”. Ilpon kanssa ei jaksettu katsella moista teurastusta ja istuskeltiin ulkona sen sijaan. Aurinko lämmitti ihan mukavasti, mutta jostain hiipi viileä tuulen vivahdus joka sai vetämään taas takin vetskarin ylös leukaan asti.

Aika yllättäen lantiolla heiluneesta radiosta kuului puoli kuuden aikaan heikko lähetys ”…ollaan loppuliu’ussa”. Tässä vaiheessa hämmästeltiin ambulanssia joka oli tullut tervehtimään erästä laskuvarjohyppääjää. Kaikki kunnossa onneksi. Kentälle saapui ensimmäisenä ASH-25 (kisatunnuksella 156).

Tänään oli käytössä maaliympyrä 2 km halkaisijalla, ja siitä johtuen kentällä ei juuri nähty perinteisiä maaliintuloräimimisiä (onpa hieno sana! jonka ymmärtää kaikki ne jotka haluavat ja voivat ymmärtää sen). Ainakin omin silmin seurattuna kisailijoiden puolesta homma toimi tosi hyvin, käytössä olikin kolme eri rataa. Omituista säätöä aiheutti pari moottorikonetta jotka tuijottivat tuulipussia ja halusivat joko lähteä tai laskeutua täsmälleen vastakkaiseen suuntaan kuin mistä kisakoneet olivat tulossa. Onhan toki ymmärrettävää ettei korpikentällä kukaan voi ottaa lennonjohtajan roolia, mutta ehkä organisaatio voisi tarjota selkeämpää ohjeistusta, joka auttaisi kenttää lähestyviä tuoreita pilotteja löytämään oman paikkansa laskukuviossa.

Reitillä keli oli kuulemma ollut kuivaa aluksi ja sen jälkeen matkaa oli tehty pilvien alla. Kentältä katsottuna pilviä oli joitakin, mutta kaikki kovin matalia. DD laskeutui aikanaan, harmi vaan että suurin osa kisakoneista oli lähtenyt DD:n jälkeen ja laskeutunut kauan sitä ennen. Sehän ei lupaa kovin hyvää sijoitusta tuloksissa. Mutta hei, täällähän ollaan pitämässä hauskaa, joten otetaan rennosti ;-)

Asutaan DD-teamin kanssa Salonsaaressa mökissä, 12km päässä kentästä. Samaan mökkikeskittymään kuuluu neljä taloa jotka kaikki on kisapilottien kansoittamia. Harmi vaan ettei täällä ole juuri havaittavissa mökkien välistä sosiaalista toimintaa, kun taas voin olla aika varma että kentän vieressä majoittuvat istuvat notskilla ja saunovat yhdessä.

Okei, meillä on oma sauna, kunnon keittiö ja vessa, terassi johon paistaa ilta-aurinko sekä jonkin sortin grilli pihalla. Ainakin meidän mökkiin mahtuu mukavasti neljä ihmistä, Kari pötköttelee Johannan kanssa omassa huoneessa (Johanna tulee tiistaina), toinen huone on annettu minulle ja parvella asustaa vuorotteleva pilotti eli Ilpo ensi yönä. Ihan kätevää. Kuusikin ihmistä majoittuisi ihan mukavasti, ehkä enemmänkin.

Kävin ennen saunaa ja ruokaa kävelemässä (vauhdilla) saman lenkin joka me käveltiin Karin läpi eilen rauhassa, aikaa meni vajaa puoli tuntia. Sitten oli vuorossa sauna ja mukavaa illanviettoa. Kokkailin pöperöt pojille, kaikki teki hyvin taas kauppansa. Kiva.

Kari lähtee huomenna perhetapaamiseen illaksi Helsinkiin ja Ilpo jää yksin lentämään. Ilpo kaipaisi co-pilottia, eikä kelpuuta lupakirjatonta naista takaohjaamoon koska huomisesta säästä on kuulemma tulossa puuskainen, joka on sopivaa vain mieslentäjille. Onneksi Mialla on Masa mukana koneessa.

Maanantai 14.5.2012

Aamu alkoi aurinkoisena, MTV3:lla meteorologi Miina varoitteli puuskaisesta säästä.

Eilen kentällä tuota Canonin (100-400 mm) putkea kävi gridissä hämmästelemässä useampikin. Se varmaan johtuu siitä että putki on vaikuttavan kokoinen, eikä ihan kevytkään kanniskella. Ja putken vaalea väri saa sen kantajankin näyttämään todella ammattilaiselta. Hehheh, ammattilainen, turha toivo. No ehkä tuolla kameralla otetut otokset ei ole ihan toivottomia, ja joku kuvista saattaa päätyä lehtiinkin (jos siis joku kaveri kirjoittaa juttua lehteen ja kaipaa kuvia sen tueksi). Silti kuvailu on meikäläiselle pelkkää hupia. Mutta hupikin on mukavampaa hyvillä laitteilla, vai mitä - purjelentäjät?

Ja ne jotka ihmettelee, tämä blogikin on ihan vaan harrastelua. Innoittajana on hollantilainen Ritz de Luij, joka kirjoittaa omaa soaring.eu blogia sekä on kiertänyt useita kisoja raportoimassa päivän tapahtumista ja toiminut kansainvälisissä kisoissa mm. stewardina. Ritz kirjoittaa tarinoita purjelentokentiltä ympäri maailmaa, mutta kirjoittaa ehkä vähän enemmän ilmailuhuhuja (tai uutisia). Tiedän että ilmailijat Suomessa itse pitävät yllä ilmailuhuhuja – tai siis vaihtavat tietoa, pyrin siksi keskittymään vähän toisenlaisiin asioihin.

Oikeastaan tämä blogi on päiväkirjaa itselle ja paikka johon laittaa kisoista syntyneet kuvat – näin muistot kisoista ja monet purtsikkakuvat jotenkin yhdistyy toisiinsa. Ja onhan se mukavaa jos joku muukin halua lukea näitä juttuja. Eli tämän blogin kanssa ei ole päästy sille tasolle että postiluukusta kolahtelisi kameroita tai lentolippuja testattavaksi.

Kun päästiin puoli kymmenen aikaan kentälle, kuultiin että briefingiä on siirretty tunnilla. Käytiin hämmästelemässä putkella ja ihmeteltiin kovaa tuulta. Porukalla myös spekuloitiin tuleeko päivän lennoista mitään. Sen jälkeen kerättiin kuppilatiima ja odoteltiin briefingin alkua. Juha (Sorri) kävi sovitusti edellisen päivän tehtävää läpi, päivän oli voittanut hienosti Ismo Salokannel. Vasta nyt huomasin että omilla eilisen päivän avustettavilla oli mennyt tosi hyvin, RA oli päivätuloksissa toisena ja T8 kolmantena. RA oli lentänyt päivän parhaan keskinopeuden, mutta tasoituskertoimien vuoksi Arcus menetti päivävoiton LAK 19:lle.

Briefingissä katsottiin säätä ja kilpailijoille annettiin aluetehtävä, sen jälkeen sovittiin tehtäväajaksi 2 tuntia. Hinausten oli tarkoitus alkaa klo 13.30. Siinä sitten syötiin lohikeittoa ja osa piloteista teki selkeän oman päätöksen, ettei lähtisi kovaan sivutuuleen taistelemaan. Karin piti lähteä illan lätkämatsiin Helsinkiin, ja Ilpo ei ollut saanut miehekästä perämiestä, joten DD-team päätti siksi pysyä maassa. Osa kävi kuitenkin viemässä koneen gridiin, DD-team tyytyi ankkuroimaan koneen ja putken paremmin sen sijaan. Hämmästeltiin porukalla myös 2W:n kabiinin tiivistyksiä koneparkissa ja 15 min ennen määrättyä hinausten alkua keksittiin avata koneen radio, josta juuri Taisto kertoi että päivän tehtävä on peruttu kovan tuulen vuoksi. Tampereellakin kuulemma puhalsi ihan kohtuullisesti.

Kari lähti siitä kotiin ja me Ilpon kanssa käytin A- ja K-kaupassa ja tultiin takaisin mökille. Myöhemmin käytiin Vääksyssä pizzalla porukalla.

Katseltiin myös säätä ja ilmeisesti se on menossa lämpimämpään suuntaan ja tuulen pitäisi vähentyä.

Tiistai 15.5.2012 - kisatehtävällä!!!!

Toukokuun puoliväli, niin se aika menee vauhdilla. Kari ja Johanna saapuivat mökille viime yönä kolmen aikaan, Kari oli ollut poikien kanssa katsomassa Suomi-Kazakstan lätkäpeliä Hartwall Areenalla.

Päivä alkoi aurinkoisena, mutta jonkun verran tuuli vielä heilutteli puita. Nyt itse asiassa kävi niin, että avustelin T8:n ilmaan, mutta DD jäi avustelematta – onneksi Johanna on paikalla. Nimittäin meikäläisen pesti oli RA:n kakkospilottina eli pääsin elämäni ensimmäiselle kisatehtävälle – ja toiselle matkalennolle. Pituutta tehtävällä oli 390 km. Käytännössä en tietenkään lentänyt, vaan istuin takapenkillä kameran kanssa. Päivän kuvissa on muutama hyvä otos ja loput kertokoon tarinaa mitä taivaalla tapahtui.

Lähdettiin aivan viimeisenä ilmaan, alussa taisteltiin että päästäisi ylös hinauksen jälkeen. Nousun aikana takapenkilläkin tuli melkein hiki, kun tarkkailin ulkona menevää muuta liikennettä. Erityisesti jäi mieleen kun pyörittiin samassa nostossa NIL-teamin kanssa, välillä muut koneet (erityisesti N8) oli todella lähellä. Wille sanoi että tämä on aivan normaalia ja kaikki menee hyvin kun pitää silmät auki. Koska pilotti oli tilanteeseen tyytyväinen, räpsin kuvia turvallisin mielin.

Tehtävä meni ensin itään Koskenniskalle ja Artjärvelle, Nastolan ohi mennessä hämmästelin keskustasta tulevaa savupatsasta, palokunta oli jo paikalla. Yksi asuin/liikerakennus oli tuhoutunut palossa. Tässä vaiheessa lennettiin lähes sinisen taivaan alla ja pääteltiin merituulen vaikuttaneen jo keliin. Siitä jatkettiin matkaa Lahden kupeeseen Hollolaan, jossa alkoi olla jo mukavasti pilviä. Tässä vaiheessa alkoi jo nälkä kalvaa suolissa ja pidin lounastauon, eli sain syödä sämpylää omassa näköalaravintolassa 1400 m korkeudessa.

Hollolasta suunnattiin Kiikalaan, ja yhtäkkiä Willen veli Päki tuli 2W:llä meidän yläpuolelle ja jäi liitämään oikealle puolelle. Ajettiin jonkun aikaa yhtä matkaa, ja taas mieleen tulvahti mukava olo, näin lentäjät pitää hauskaa – lentämällä yhtä matkaa. Yhtäkkiä radiosta kuului Päkin ääni ”tässä”, ja Arcus nousi taas pilvirajaan ja jatkoi matkaa paremmissa korkeuksissa. 2W jatkoi omaa matkaa aika pian sen jälkeen. Tässä vaiheessa meidän alapuolella kaarteli myös N2 (Timo Pankka). Kun oltiin käännetty Kiikala, radiosta kuului Timon ääni joka kertoi N2:n menevän Kiikalaan laskuun.

Käytiin vielä kääntämässä Ypäjä ja lennettiin pariin otteeseen TI:n (Seppo Taipale) kanssa samassa nostossa, yleensä me oltiin yläpuolella. Pysyttiin koko matka mieluummin korkealla kuin riskeerattiin korkeudessa, ettei moottoria joutuisi käyttämään turhan kaukana, tai mieluiten ei ollenkaan. Yritettiin myös seurata hyvännäköisiä pilviä, jotka eivät toimineetkaan niin kuin olisi voinut olettaa. Keli ei kuulemma ollut niin selkeää kuin sunnuntaina oli ollut. Reitin aikana etupenkiltä kuului ”muutamaan” otteeseen äänekkäitä ärräpäitä, ja nostossa lentäminen olikin välillä aikamoista tempoilua. Termiikkiennusteessa oli näkynyt mustia pisteitä, jotka tarkoittavat että nostot voi olla puuskaisia ja repaleisia. Tai niin minä sen ymmärrän, sillä siltä se juuri tuntui. Meillä on ollut perheen oma termi mustille pisteille (äiti tietää mitä se tarkoittaa), mutta nytpä niille pisteille on toinenkin käsite.

Matkan aikana ei siis nähty muita samanlaista konejoukkiota kuin alussa, ja oli hauskaa ja omituistakin että yhtäkkiä veljesten lentoradat kohtasi reitillä, vaikka tilaa tuolla taivaalla on niin paljon. Mutta muut karkasi meiltä alussa ja näin päivän sijoitus oli 15.

Täytyy sanoa että purjekone on todella kaunis, ja erityisen kaunis se on kun on itse taivaalla ja katselee toista konetta läheltä. Kauneutta korostaa auringon säteet ja varjot jotka leikkii koneen pinnalla. Vielä kun koneessa on tuttu ystävä jonka kanssa liidetään pilvien alla samaan suuntaan, täysin luottaen toisen reittivalintoihin, siitä syntyy lämmin ja ylevä olo jota on vaikea kuvailla. Se on osa sitä lentämisen riemua.

Lento päätyi reippaaseen 200 km/h vauhtiin, ja tehtiin oikein hyvä lähestyminen. Kameran putki oli aivan väärä tässä vaiheessa ja tyydyin vain ihastelemaan ohi kiitävää tuulipussia ja parkkeerattuja koneita. Hyvä reissu, vaikka pilotti kirosikin äänekkäästi hankalaa keliä vielä pitkään laskeutumisen ja koneen pysäköinnin jälkeen.

Keskiviikko 16.5. – kaunis ilma, päivä peruttu

Aamu alkoi aurinkoisena. Kun tultiin kentälle, sininen taivas oli vaihtunut pilvikattoon ja ilma oli lämmin ja painostava. Ennen briefingiä Sorrin johdolla käytiin edellisen päivän tehtävä läpi, ilmeisesti vain harvalla oli ollut samanlaisia ongelmia kelin suhteen kuin meillä. Kun de-briefing päättyi, Niemen Hannu meni tekemään varsinaisen briefingin diashowta, ja me katsottiin ajankuluksi sillä aikaa jo SWC-kartta ja vallitsevat säät. Tehtävälaput oli jo jaettu siinä vaiheessa, normaali nopeustehtävä joka suuntasi itään Koskenniskalle ja länteen Humppilaan (muistaakseni). Säiden ja muun informaation lisäksi matruusineuvosto vielä vaihtoi tehtävän maanantain kahden tunnin aluetehtävään, jota ei siis käytetty silloin.

Kun Hannu tuli diashown kanssa takaisin, oikeastaan mitään katsottavaa ei ollut koska kaikki tieto oli jo käyty läpi oma-aloitteisesti. Tehtävän muutos tosin ei mennyt läpi. Kelin piti parantua, ja hinausten piti alkaa klo 12.30. Koska taivas pysyi vielä pilvien peitossa, päätettiin pitää uusi briefing 12.15 radan päässä. Uudessa briefingissä Taisto ilmoitti että tehtävä pysyy entisenä ja katsotaan tilannetta vielä puolen tunnin päästä uudestaan. Näin tehtiin ja silloin päivä peruttiin. Melkein saman tien pilvikatto alkoi repeillä ja sen alle pääsi muodostumaan kumpupilviä. Hupilentoja ei kuitenkaan kielletty ja aika moni lähtikin lentämään.

Briefingien välissä sain Ilpolta kuvausoppia ja sen tuloksena onkin hieno kuva kangasvuokosta. Me jäätiin Ilpon kanssa kentälle hämmästelemään, Kari ja Johanna lähti ajelulle ja syömään Lahteen. Lentojen jälkeen keksittiin että pidetään meillä pienen porukan grillailu- ja saunailta, tein ruokaa hengessä ”mitä jääkaapista löytyy”. Ilta oli oikein onnistunut ja loppui vasta yhden jälkeen.

Kuunneltiin yöllä kovaa sadekuuroa, mökin peltikatto piti aika hurjaa ääntä. Uskallettiin istua iltaa vähän normaalia pidempään, koska torstaille on luvassa sateita ja ukkosia.

Torstai 17.5. - juhlat Helsingissä

Aamun sää oli juuri ennusteiden mukainen eli harmaa ja lämmin. Jahkattiin kuka ajaa minkäkin auton kentälle ja myöhästyttiin vähän briefingistä, jonka alussa DD:lle olisi ojennettu lennokki (niitä on jaettu joka aamu eri porukoille). Päästiin juuri paikalle kun valkokankaalla luki ”EI TEHTÄVÄÄ”. Saatiin lennokki sitten briefingin lopussa. Briefingin jälkeen puhuttiin hetki eilisestä säästä Sorrin johdolla. Todettiin ettei päivän keli olisi mahdollistanut eiliselle annettua tehtävää.

Aika pian sen jälkeen starttasin auton ja lähdin Helsinkiin 100 + 60 v. juhliin, Wellmannin sukutapaamiseen jonka 100 v. päivänsankari on ollut jo kauan paremmilla metsästysmailla, mutta 60-vuotias oli kyllä paikalla.

Perjantai 18.5. ja lauantai 19.5.

Perjantai oli myös harmaa päivä ja koska olin ajatellut olla paikalla kisojen loppuun asti, olin tietysti jättänyt osan tavaroista vielä meidän Salosaaressa sijaitsevalle mökille. Lähdin sitten iltapäivällä Helsingistä ajelemaan takaisin kohti Vesivehmaata, koko ajan mielessä kysymys mitä tekisin: aamulla olin saanut ehdotuksen että voisin lähteä DC-3 keikalle mukaan Riikaan. Lähtö tapahtuisi Malmilta lauantaina aamulla klo 11 ja paluu sunnuntaina päivällä.

Niin sitten päädyin takaisin mökille, ja pääsin osalliseksi Karin tekemästä kanaherkkuillallisesta. Mökissä olikin sinä iltana enemmän yöpyjiä, sillä myös Ipe tuli paikalle, tarkoituksenaan lentää KA:ta lauantaina. Siivottiin mökki aamulla ja lähdin tavaroineni yhdeksän aikaan aamulla takaisin Helsinkiin, suoraan Malmille, josta DC 3:n renkaat irtosi klo 11 ja laskeutui puolitoista tuntia myöhemmin Riikaan.

Että näin minun osalta Vesis Open alkoi hyvin ja loppui yllättäen. Oli mukavaa, kiitos seurasta ja lentopäivästä!